tiistai 2. elokuuta 2011

Nälän kauneudesta



Anteeksi. Korjaan: Nälän kauheudesta

Herta Müller: Hengityskeinu (Otava, 2010). Alkuperäinen teos Atemschaukel (2009). Suomennos Jukka-Pekka Pajunen.

Todellisesta nälästä minulla, lukijalla, ei ole koskaan ollut tietoakaan. Herta Müllerin teos Hengityskeinu on kertomus nuoresta miehestä, Leo Aubergista, joka joutuu neuvostoliittolaisten pakkotyöleirille.

Nälkä on aina.
Koska se on olemassa, se tulee milloin se haluaa ja miten se haluaa.
Kausaalinen prinsiippi on nälkäenkelin huono työkalu.
Kun se tulee, se tulee voimalla.
Asia on aivan selkeä:
1 lapiollinen = 1 gramma leipää.”
                                                             (Müller, 80)

Müller on tarttunut arkaan ja vaiettuun aiheeseen – Romanian saksalaisten vähemmistöön liittyneeseen vainoon. Romania oli Saksan liittolainen toisen maailmansodan aikana. Sen vuoksi kymmeniätuhansia Romanian saksalaisia vietiin Neuvostoliiton vankileireille. Teos pohjautuu Müllerin henkilökohtaisesti tuntemaansa kirjailija Oskar Pastiorin omiin nuoruudenaikaisiin kokemuksiin. Pastior kuitenkin kuoli ennen kuin kirja valmistui, joten Müller joutui viemään kirjaprojektin yksin loppuun.

Sanat ja tavarat ovat romaanissa korostuneessa asemassa. ”MINÄ TIEDÄN ETTÄ SINÄ PALAAT TAKAISIN” (Müller, 12). Tätä isoäitinsä lausetta Leo kantoi sisällään vuosien ajan työleirillä. Leolla oli omat syynsä – häpeä ja paljastumisen pelko – lähteä pois kotoaan. Jo teoksen ensi sivuilla Leo kulkee puistossa ja tapaa KUHANKEITTÄJÄN, LOKIN, HELMEN ja monia muita, jotka ovat Leon kaltaisia. Nuorukainen lähtee leirille melko huolettomalla mielellä. Kunhan hän vain pääsisi jonnekin muualle, sillä ”Minä halusin paikkaan, jossa minä olisin vieras”(Müller, 6). Todellisuus on mustempaa kuin hiili, jota hän joutuu lapioimaan SYDÄNLAPIOLLA, sillä: 1 lapiollinen = 1 gramma leipää. Infernaalista matematiikkaa.

Hengityskeinusta ei puutu yksityiskohtien kuvauksia. Lukija tulee tietämään tarkoin millainen on tarhamaltsa, nälkäenkeli, sydänlapio tai fufaika. Lukija tulee tuntemaan nälän nahoissaan. Kieli on runollista, ja sanat painavat paljon enemmän kuin kuonaharkot. Sanoista tulee Leon pelastusrengas nälkää vastaan taistellessaan.

Müller kuvaa selviytymiskeinoja tilanteessa, jossa ihminen joutuu elämään äärimmäisissä olosuhteissa. Hän myös kuvaa nälän kauneutta ja kauheutta. Voiko nälkä olla kaunista? Voi, sillä kauniimpaa kuvausta nälästä saa hakea. Lisäksi Müller kuvaa toiseutta. Moninkertaista toiseutta ja ulkopuolisuutta. Toiseus ei katoa edes pakkotyöleirillä, sillä PIANO on aina PIANO leiriltä vapautumisen jälkeenkin.

Hengityskeinu on teos, jonka tiheä kieli väsyttää, mutta on silti puoleensa vetävää. Jyhkeiden kappaleiden välissä vilahtaa pienempiä lukuja, ja ne ovat kuin keitaita, joissa hengähtää.

Herta Müller on vuoden 2009 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saaja. Hän on palkintonsa ansainnut. Müller kirjoittaa vakavista aiheista, useimmiten synkällä tyylillä. Kirjailijan synnyinmaa on Romania, jossa hän kuului vähemmistöön - Banaatin svaabeihin – Romanian saksalaisiin. Hän kuitenkin joutui vaikeuksiin muun muassa turvallisuuspoliisin kanssa, joten Müller muutti Saksaan, jossa hän edelleen asuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti