perjantai 22. heinäkuuta 2011

Perhanan koirat



Alan Bennett: Epätavallinen lukija (Basam Books, 2008). Alkukielinen teos The Uncommon Reader (2007). Suomennos Heikki Salojärvi.



Lukemisen viehätys, hän ajatteli, kätkeytyi sen puolueettomuuteen: kirjallisuudessa oli jotain ylevää. Kirjat eivät piitanneet siitä kuka niitä luki vai lukiko kukaan. Kaikki lukijat olivat tasavertaisia, hän itse muiden mukana.”
                                                                                     (Bennett, 30)

Epätavallinen lukija on ensimmäinen suomennettu Alan Bennettin teos. Bennett katsotaan yhdeksi Britannian tunnetuimmaksi kirjailijaksi, mutta Suomessa hän lienee tuntemattomampi. Bennet kirjoittaa ohuessa satiirisessa teoksessaan brittiläisen kuivakkaasti, mikä ei useimmiten tarkoita samaa kuin 'tylsästi'. Tässä tapauksessa brittiläinen huumori ei kutkuta nauruhermoja, mutta huumori on silti sävyltään tyylikästä ja terävää. Kertomus vetää suun vinoon virneeseen. (Epätavallisen lukijan seurana voisi kernaasti maistua lasillinen sherryä – kahvinruskeaa, viikunaista ja paahteista.)

Bennet kuvaa Epätavallisessa lukijassa yhteiskunnallista juopaa ”kahden kerroksen väen” välillä. Hänen majesteettinsa etenee määrätietoisesti esteistä huolimatta lukuharrastuksessaan. Missään tapauksessa Epätavallisessa lukijassa ei ole kysymys historiallisesta pienoisromaanista, vaan tapahtumat sijoittuvat nykypäiviin. Teoksessa onkin kiinnostava asettelu: nykyajan edistyksellisyys versus viktoriaanisen aikakauden pysähtyneisyys.

"Se oli koirien vika. --- Ne haukkuivat suurta muuttoautoa muistuttavaa Westminsterin kaupungin kirjastoautoa, joka oli pysäköity palatsin keittiönoven luo jäteastioiden viereen." (Bennett, 6).

Tästä alkaa kuningattaren lukuhulluus, joka alkaa vaikuttaa jo haitallisesti hänen virallisempiinkin edustustehtäviin. Hovi huolestuu siinä määrin Hänen majesteettinsa lukemisesta, että hovi sortuu juonitteluihin ja naureskeluihin selän takana. Kuningatar huomaa saavansa alituiseen epäluuloisen vastaanoton, kun hän avaa suunsa puhuakseen kirjoista. Kun Hänen majesteettinsa kyselee alamaisiltaan mitä kirjaa he parhaillaan lukevat, alamaisparat joutuvat vain hämmennyksen valtaan. Satiirisen teoksen voisi ajatella Hänen majesteettinsa kehityskertomukseksi, sillä lukeminen muuttaa hänet lopullisesti: ”Ihminen ei pane elämäänsä kirjoihin. Hän löytää sen niistä.” (Bennett, 97).

Epätavallinen lukija on pieni, mutta hauska teos. Nostan hattua, Teidän majesteettinne!
 


2 kommenttia:

  1. Onpa kerrassaan hauskasti ja osuvasti sanottu Benettiltä: "Hän löytää sen niistä." :-)

    Mukavaa, kun olet löytänyt blogini ja nyt löysin sinut! Jään tietysti seuraamaan!

    VastaaPoista
  2. Hei Paula!

    Tervetuloa seuraamaan blogiani!

    Bennettin kirja on mainio. :)

    VastaaPoista