Hän ei ollut kenenkään

Saska Saarikoski: Sanojen alamainen (Otava, 2012).

Pentti Saarikoski. Yksi minun suosikkirunoilijoistani. Hänen poikansa Saska Saarikoski toimitti kirjan Sanojen alamainen ehkä siksi, että oppisi tuntemaan isänsä. Kooltaan pieni, mutta tunteiltaan suuri kirja. Kirjan tekemisen idea lähti siitä, että Saska Saarikoski halusi etsiä kirjoista osuvia lauseita ja ajatelmia, joista hän kokoaisi kirjan suhteestaan isäänsä.

Pentin poika luki Saarikosken kirjoja, päiväkirjoja ja kirjeitä saadakseen ehjemmän kuvan isästään, joka ei onnistunut isäroolissaan. Lapset eivät juurikaan olleet hänen elämänsä parhainta antia, sillä hän pysytteli etäisenä lapsilleen. Rehellinen poika ainakin on: isä oli omaa napaansa kaiveleva alkoholisoitunut nero. Pentti oli filosofinen ihminen, hänen ajatuksensa kehä kiersi niin kristinuskossa kuin kommunismissa.

"Länsimaiden uusi uskonto tulee olemaan luonnon palvonta. Kirkoista tehdään kasvihuoneita, joissa kaupungin ihmiset käyvät hengittämässä raitista ilmaa." Suomentajan päiväkirjat, 1970.

Vaikka Pentti olikin kommunisti poliittiselta aatteeltaan, hän myöhemmin hieman oikoi kommunistisia puheitaan. Hän kiinnostui kommunismista 1960-luvun alussa, mutta kun hän sai Suomen Kommunistipuolueen uuden jäsenkirjan vuonna 1972, kirjoitti hän päiväkirjaansa, ettei tiedä onko hän "kommunisti vai "lintu". Vuonna 1981 hän jo tuomitsi Neuvostoliiton jyrkemmin:

"Lenin luotti koneisiin. Ihmisiä hän kohteli yhtä töykeästi kuin shakkinappuloita, syötti  viholliselle voittaakseen pelin, ja hän voitti, mutta sitten kun hän hävisi, hänen häviönsä oli suuri. Vasta nyt me alamme aavistaa miten suuri se oli." Euroopan reuna, 1983.

Saska Saarikoski onnistuu mielestäni kiinnostavalla tavalla käsittelemään suhdettaan isäänsä. Hän tekee läpileikkauksen Pentin elämään tietoisena siitä, ettei hän siihen elämään kuulunut. Hän oli kaikkien muiden enemmän tai vähemmän, mutta ei lapsiensa isä.

Olisin viihtynyt Saarikosken kanssa jossain hämyisessä kapakassa kaljalla. Hän tosin ei ehkä minun seurassani, sillä olen keskitasoa, en mitenkään kiinnostava tarinan kertoja.

"Kaiken lukemisen jälkeenkään en ole aivan varma, kuinka paljon Pentin sanomisiin kannattaa luottaa." (Saska Saarikoski 2012: 199.)